Tämä blogi ei siis tosiaankaan ole siihen, että minä saisin leveillä perheeni rahoilla. Enhän edes kerro henkilöllisyyttäni, ja voin paljastaa, ettei kukaan läheiseni edes tiedä blogistani. Joten blogini ei ole leveilyyn, muistakaahan se, kun kirjoittelette kommentteja teksteistäni. Ja kyllä, minua ei ole kiinnostanut muokkailla blogin ulkonäköä, koska sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Tein tämän muutenkin hätäisesti, kun alkoi keittää se, miten paljon ennakkoluuloja rikkaita lapsia kohtaan on. 

Sanotaan se, että olen rikkasta perheestä. Vanhempani ovat eronneet, joten myös rikkinäisestä perheestä. Voin kuulostaa onnettomalta, mutta minä en tosiasiassa ole, tahdoin vain tehdä angstausblogin, jossa voisin valittaa ennakkoluuloista. Kaikki rikkaat lapset voivat varmaan yhtyä tähän, ja köyhemmät: ettekö te muka ajattele ennakkoluuloisesti kermaperseporvareista? Jos myönnät että ajattelet, suosittelen lukemaan blogiani.

Turhaa odottaa, että kirjoittelisin mitenkään sydäntäriipaisevasti rikkaan perheen kulissien takaisista ongelmista, vain ihan elämästäni, kaunistelematta ja muokkaamatta, jotta antaisin mahdollisuuden nähdä, että vaikka perheeni on hyvin rikas, ennakkoluulot ovat turhia. Mitäköhän voisin kertoa itsestäni näin alkuun... Olen siis tyttö. Olen perheemme nuorin lapsi, meitä on kaksi, minä ja isoveljeni. Minulla on kaksi koiraa ja minä harrastan hevostouhua ja juoksemista. Kouluarvosanat ovat erinomaisia, minulla menee kaikenkaikkiaan hyvin. 

Jätän teidät nyt pohtimaan tätä omituista blogia. Lukekaa, jos kiinnostaa, toivottavasti joku edes saa tästä pienen totuuden siemenen ja lopettaa ennakkoluuloajattelut. Kiitos ja aamen.