Jouluhan on tottahan toki rikkaan lapsen kulta-aikaa. Saa ihan mitä haluaa, kun vain haluaa. Nyt on harvinaisesti niin, etten ole tahtonut paljon mitään - pienenä oli toinen juttu, kun kaikki brazit ja muut typerät lelut vaikuttivat kultaharkoilta. Mietin pääni puhki mitä tahtoisin, ja keksin pari juttua; hajuvesiä, eräät kengät ja Guessin laukun. Mitä parasta, tänään näin äitini ostoskassissa Guessin laukkuni. Mahtavaa. 

Yksi hauska juttu on kanssa sitten kouluun meno uusien lahjojen kanssa. Minua ei oikeastaan millään asteella loukkaa porvariksi nimittely tai kalliiden tavaroiden mulkoilu - otan sen kaiken kohteliausuutena. Onhan se mukavaa, kun muutkin noteeraavat rikkaan perheesi. Se on upeaa kävellä kouluun ja hykerrellä mielessään muiden katseille. Joten kaikki rikkaiden haukkujat, muistakaa tämä: Jos tahdotte pahoittaa rikkaan lapsen mielen, älä hauku poroporvariksi, vaan mieluummin köyhäksi. Se saisi ainakin minun sappeni kiehumaan. 

Ja minun täytyy tosiaankin kiittää vanhempiani valtavasta anteliaisuudesta minua kohtaan. Puhelimia ja satojen eurojen kenkiä kulutan kuin sukkia. Nyt pitää sanoa, etten välttämättä ole niinkään hemmoteltu kakara, vaan olen minun mielestäni vain rikkaiden vanhempien lapsi, ja rikkaat vanhempani rakastavat minua kenkien, laukkujen, vaatteiden, kannettavian, iPodien ja muiden härveleiden edestä. Niin, ja korujen edestä. 

Vielä ettei kukaan paskakorva saa väärää kuvaa perheestäni, haluan mainita, että en ole ainoa vanhempieni sijoituskohde. Meillä on kummilapsia ja suojelemme metsiä sekä eläimiä. Joten miettikääpä sitä, kun arvostelette rikkaita - totuus on se, että useilla meistä on kummilapset. Mitenkäs on teidän perheidenne laita?